​Vesijalanjälki

Liiketoiminnan vesijalanjälki muodostuu kahdesta komponentista: suora tuotteen valmistukseen tai sen tukemiseen käytetty veden määrä tai käytetyn veden määrä tuottajan toimitusketjussa.

Vesijalanjälki erittelee vedenkulutuksen kolmeen erilaiseen veteen: vihreään, siniseen ja harmaaseen. Vihreä vesi edustaa veden luontaista kiertokulkua, eli vettä joka haihtuu puista. Sininen vesi kuvaa vettä, joka on peräisin joísta, järvistä ja pohjavedestä ja mitä ei käytön jälkeen johdeta samaan vesiväylään. Harmaa vesi kuvaa sitä veden määrää, joka tarvitaan laimentamaan puhdistettu jätevesi vastaanottavan vesistön luonnollisen taustakuormituksen tasolle.

UPM on tehnyt yhteistyötä Water Footprint Network (WFN) -järjestön kanssa. WFN:n tavoitteena on tukea kestävää, oikeudenmukaista ja tehokasta puhtaan veden käyttöä maailmanlaajuisesti.

Vesijalanjälki-arviointi kartoittaa paperin tuotannossa käytettävän puhtaan veden määrää.

UPM lanseerasi vesijalanjälkitutkimuksen Nordlandin tehtaallaan Saksassa vuonna 2009. Water Footprint Network -verkoston johtajan Ruth Mathewsin mukaan UPM:n pilottitutkimus on osoittanut, että jos metsiä hoidetaan kestävän metsätalouden periaatteiden mukaisesti, paperituotteiden vaikutus vesivaroihin on hyvin vähäinen.

Pilottitutkimuksen mukaan 60 prosenttia paperin vesijalanjäljestä on vihreää, yksi prosentti sinistä ja 39 prosenttia harmaata vettä. Noin 99 prosenttia vesijalanjäljestä syntyy toimitusketjussa ja yksi prosentti tehtaan tuotannossa.

Vesijalanjälkistandardi ISO 14046:2014

Vesijalanjälkistandardi ISO 14046 julkaistiin vuoden 2014 lopussa. Vertailu standardin ja jo käytössä olevien veden hallintajärjestelmien välillä osoitti, että lähes kaikki vaadittava mittaustieto löytyy jo tänä päivänä sellu- ja paperitehdaskohtaista EMAS-raporteista ja kolmannen osapuolen varmentamasta vuosikertomuksesta.