Meitä on moneksi

Monimuotoinen ja salliva työympäristö kunnioittaa ihmisiä ikään ja muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin katsomatta. Täältä löydät tarinoita siitä, miten olemme huolehtineet omistamme vauvasta vaariin. Jos intoa ja kuntoa on riittänyt, ikä ei ole ollut este työnteolle ja harrastamiselle.

 

​Ei mikään eilisen teeren poika

Jos etsittäisiin iäkkäintä suomalaista työntekijää kautta aikojen, tämä 91-vuotiaanakin työskennellyt herra veisi todennäköisesti voiton. Ainakin hän selviytyisi kärkikahinoihin.

Karl Sirén ja Matilda Stick
 
Mallipuuseppä Karl Sirén (1839—1930) toisen vaimonsa Matildan kanssa. Karlin (tai suomeksi Kaarlen) ensimmäinen vaimo Ida oli kuollut ja leskimiehen kahden lapsen hoitajaksi palkatusta Matildasta tulikin lopulta Karlin toinen vaimo. Liki säätyläinen Kaarle oli aloittanut työt rakenteilla olevan Valkeakosken tehtaan puuseppänä jo vuonna 1871. 

Matilda ja Kaarle asuivat jonkin aikaa noin kuuden kilometrin päässä tehtaalta, ja silloin Matilda haki miehensä usein töistä soutamalla. Vuosien mittaan pariskunnalle syntyi seitsemän yhteistä lasta.

Kaarle teki tehtaalla kaksi pitkää työputkea, yhteensä noin 50 vuotta. Niiden välissä hän ehti vuokrata Sorrin tilan vesimyllyn ja toimia vuosikymmenen ajan myllärinä.

Vuonna 1896 Kaarle palasi tehtaan leipiin ja aloitti sellutehtaan puuseppänä. Mylläri Sirénistä tuli ensin Nikkari Sirén, ja iän kartuttua hänestä puhuttiin Vanhana Siréninä. Erittäin taitava mallipuuseppä ja mestari osasi tehdä niin huonekaluja, valumalleja kuin viuluja. Kaarle piti työnteosta ja jatkoikin tehtaalla erittäin vanhalle iälle. 

Aktiebolaget Walkiakoski

Vanhuus ei toki tullut yksin. Kun Aktiebolaget Walkiakoski teki vuonna 1924 kaikista työntekijöistään arviot, 85-vuotiaan Kaarlen tuomio oli ”taitava mutta työkyvyltään heikko”. Tehtaan herrat arvostivat kuitenkin hänen osaamistaan. ”Käyköön työssä niin kauan kuin jaksaa”, he totesivat.

Ja Kaarle kävi. Hän oli ehtinyt peräti 91 vuoden ikään, ennen kuin voimat alkoivat huveta ja Kaarle joutui sairauslomalle.

Ensimmäisenä aamuna sairausloman jälkeen Kaarle aikoi palata takaisin töihin. Hän suoritti normaalisti aamutoimet ja söi aamiaisen, minkä jälkeen voimat ehtyivät yhtäkkiä täysin. Kaarle pääsi vain vaivoin keinutuoliinsa istumaan, ja tytär Lempi tahtoi hakea lääkärin. Isäntä kuitenkin totesi ykskantaan, ettei hänen pikkusormensakaan ollut kipeä. Samassa hän kuoli, sanonnan mukaisesti saappaat jalassa. 

Kaarle oli paikkakunnan vanhin asukas ja tehtaan vanhin työntekijä. Toimeliaisuuden perikuva inspiroi yhä esimerkillään. 

'