​Hyvä kello kauas kuuluu

Oli aika, jolloin pikkukaupunki oli yhtä kuin siellä toimiva tehdas. Tehdas tarjosi työpaikkojen lisäksi lukuisia palveluja, jotka nyt kuuluvat kunnille. Näihin kuuluivat esimerkiksi sairaalat, koulut, kunnallistekniikka, kirjastot, kirkot, seuratalot, teatteri- ja kulttuuripalvelut, urheilukentät ja paikallinen sanomalehti. Tehtaat tekivät monipuolista sosiaalityötä eri-ikäisten ihmisten hyväksi.


Hanki hohtava alla

Suomi on hiihtokansaa henkeen ja vereen. Hiihdon harrastamista ja kilpailuja on tuettu myös yhtiön historiassa aktiivisesti, sillä urheilu on aina nostanut yhteishenkeä ja innostanut ihmisiä.

Veikko-Hakulinen-vuonna-1951-img461_edit.jpgYhtyneiden Paperitehtaiden legendaarinen hiihtäjätähti, kolminkertainen olympia- ja MM-kultamitalisti Veikko Hakulinen ladulla vuonna 1951. Oslon olympialaisissa 1952 Hakulinen hiihti kultaa 50 kilometrin kuninkuusmatkalla ajalla 3.33.33. Yhtiö palkkasi mielellään huippu-urheilijoita, ja Hakulinenkin värvättiin Valkeakoskelle auton apumieheksi. Myöhemmin hän valmistui metsäteknikoksi, siirtyi  Jämsänkosken paperitehtaalle töihin ja eteni urallaan piiripäälliköksi.

Maastohiihtoharrastuksesta tuli hyvin suosittua 1920–30-luvuilla, kun tasamaalta siirryttiin hiihtämään mäkisempään murtomaahan ja suomalaishiihtäjät alkoivat menestyä kansainvälisissä arvokisoissa. 

Maaseudun perinteinen liikuntamuoto pääsi ansaitsemaansa valokeilaan, kun Yhtyneet Paperitehtaat alkoi 1930-luvulla järjestää tehdashiihtoja. Talviurheilukisoista kasvoi pian paikallisia massatapahtumia, ja hiihtoihin osallistuivat sekä yhtiön työntekijät, heidän lapsensa että eläkeläiset. Yhteishenkeä nostattavista tehdashiihdoista oltiin niin innostuneita, että kaikista yhtiön tehtaista löytyi monia osastoja, joiden jokainen työntekijä osallistui kisoihin.

C97-img393_edit.jpgTehdashiihtojen rinnalle syntyi toinenkin pitkäaikainen perinne. Yhtiö lähetti eri tehtailtaan naistyöntekijöitä Lapin Pallastunturille tunturihiihtokurssille ensimmäisen kerran 1937, ja myöhemmin Lapin hiihtokursseista muodostui jokavuotinen ja odotettu retkiperinne. 

C97-img393_edit.jpgTyhy-toimintaa 1950-luvun malliin. Lapin hiihtoretkillä työporukan rivit tiivistyivät ja hymy oli valkeilla hangilla herkässä.

Kuva-4-tauolla-img394_edit.jpgEvästauko Lapin auringon alla.

img392_edit.jpgYhtiö halusi tukea hiihtoa ja muuta harrastustoimintaa vahvasti sotien jälkeen. Tarkoituksena oli henkinen ja fyysinen huolenpito työntekijöistä. Terveellistä vapaa-ajan tekemistä ja itsensä kehittämistä arvostettiin.


 Joulu, juhlista suurin

Joulu on aina ollut lapsille vuoden tärkein ja jännittävin juhla. Yhtiö aloitti lasten joulujuhlaperinteen viime vuosisadalla sotien jälkeen, jolloin iloiset tapahtumat olivat erityisiä kohokohtia arjen keskellä. 
Hyvä kello kauas kuuluu
Tehtaiden järjestämiin lasten joulujuhliin saivat osallistua kaikki ne henkilökunnan lapset, jotka eivät olleet vielä ehtineet kouluikään. Joulujuhla oli aina odotettu ja tärkeä tapaus. Esimerkiksi Valkeakoskella juhlavieraita oli vuosittain noin 500.  

Hyvä kello kauas kuuluuTehtaan joulujuhla Valkeakosken seuratalolla vuonna 1950. Koristellussa salissa istuttiin pitkien pöytien ääreen syömään ja seuraamaan ohjelmaa.

Juhlaohjelmaan kuului joka vuosi laulua, satunäytelmä, tarjoilua ja tietenkin joulupukin vierailu pienine lahjapussukoineen.

Hyvä kello kauas kuuluuJoulupukin apuri ojentaa pikkutytölle lahjapussin. Vuonna 1968 jaettu pussi sisälsi lehtiön ja värikynät, Da Capo -suklaapatukan, omenan ja lakritsia.

Hyvä kello kauas kuuluu Lavalla tanssittiin tirolilaistanssia kukkamekoissa, polvisukissa ja sandaaleissa. 
 Hyvä kello kauas kuuluuSatunäytelmän tapahtumapaikkana oli lelukauppa, ja hiirten leikkiä oli pakko seurata suoraan lavan reunalta.  

Hyvä kello kauas kuuluuPuput esittivät oman tanssinsa pitkät korvat heiluen.

Hyvä kello kauas kuuluuKaikki esiintyjät ja ohjaaja lavalla satunäytelmän päätteeksi.

Hyvä kello kauas kuuluuPullat lasten joulujuhliin oli leivottu jo etukäteen tehtaan omassa leipomossa.

1950-luvun alkupuolella monet valkeakoskelaisten lasten saamista joululahjoista oli valmistettu "Joulupukin työpajassa" eli tehtaan omissa tiloissa, joissa käsistään kätevät työntekijät saivat valmistaa erilaisia joululahjoja tehtaan tarjoamista materiaaleista. Puuseppä Pentti Enqvistin ohjaamalla pajalla syntyi eniten leikkikaluja, mutta erään taitavan työntekijän kerrotaan tehneet perheelleen jouluksi myös uuden tiskipöydän.  

Toisen maailmansodan jälkeen yhtiö alkoi muistaa myös työntekijöitään joululahjoilla. Pula-aikana lahjoilla oli vastaanottajille suuri merkitys, sillä paketit sisälsivät tarpeellisia hyödykkeitä, kuten kahvia ja sokeria.

Yli vuosisata elämää vanerin rinnalla

1930-luvulla-vaneriviilujen-leikkaukseen-käytettiin-poljettavaa-leikkuria-1937-Säynätsalo.jpgVanerinvalmistusta Säynätsalossa 1930-luvun tyyliin. Tältä näytti vaneritehtaan sorvaussali.

Vanerinvalmistuksella on Suomessa pitkät perinteet, ja Säynätsalon vaneritehdas Jyväskylässä on jopa vanhempi kuin Suomen valtio. Tehtaan toiminta käynnistyi tammikuussa 1914.

Kun Säynätsalon työntekijät käärivät hihat ensimmäisen kerran, vaneriteollisuus oli vielä verrattain nuorta. Sorvi oli keksitty Itävallassa 1848, ja ensimmäinen ristivaneria valmistava tehdas eli Lutherin vaneritehdas Tallinnassa oli perustettu 1886. Suomeen tuotiin osaamista ulkomailta.

Säynätsalon vaneritehdas-kolmiteräsirkkeli.jpgTehtaan kolmiteräsirkkelillä sahattiin teelaatikkovaneria. Erittäin vaarallisen sirkkelin käsittely vaati tarkkuutta. Kuva on vuodelta 1925.

Säynätsalon tehtaan alkutaipaleella työntekijöitä oli vain 35, kun tänä päivänä heitä on yli 200. Säynätsalon tehdas oli yksi Suomen ensimmäisistä vaneritehtaista ja se on maamme vanhin edelleen toiminnassa oleva vaneritehdas.

 Säynätsalon vaneritehdas-poljettava-leikkuri.jpgVaneriviilujen leikkaukseen käytettiin 1930-luvulla poljettavaa leikkuria. Tehdas työllisti myös naisia.

Koko Säynätsalon saaren yhdyskunta rakentui vaneritehtaan ja sitä aiemmin perustetun sahan ympärille. Tehtaat tarjosivat vanhemmille töitä, ja heidän lapsensa kävivät kouluja, jotka tehtaan perustajan eli kauppaneuvos Johan Parviaisen suku oli rakennuttanut. 

Paikallisena voimahahmona muistetaan vuonna 1925 vaneritehtaan ja sahan perinyt Hanna Parviainen, Johanin tytär ja Suomen ensimmäinen nainen, jolle on myönnetty kauppaneuvoksen titteli. Hanna tunnettiin laajalti näkyvänä hyväntekijänä, naisjärjestöjen aktiivisena tukijana ja sosiaalisen vastuun kantajana, joka otti tehtaan työntekijöiden sosiaaliset olot asiakseen. Vanhuksista huolehdittiin Hannan rakennuttamassa vanhustentalossa ja lapsista hänen rakennuttamassaan päiväkodissa. Sielunravintoa haettiin Hannan rakennuttamasta kirkosta. 

Jokaisen tehtaan työntekijän kotipihalle Hanna Parviainen lahjoitti omenapuun ja marjapensaita. Omenapuu opittiinkin tuntemaan Säynätsalon ja Hannan hyväntekeväisyyden symbolina.

 Hanna Parviainen

Säynätsalon vaneritehtaan omistaja, kauppaneuvos Hanna Parviainen. Kuva: Museoviraston kuvakokoelmat. Valokuvaaja: Rembrandt.

 

Tehdas kylän sydämessä

Tehtaiden elinvoimaisuus loi paikallisille turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta. Hyvät palvelut saivat ihmiset perustamaan perheitä sodan jälkeisinä aikoina ja sitoutumaan asuinpaikkakuntiinsa.

UPM:n historiassa Valkeakoski, Myllykoski, Kuusankoski ja Jämsänkoski ovat erinomaisia esimerkkejä tehdaspaikkakunnista, joissa yhtiö tuki monenlaista yhteiskunnallista toimintaa ja paransi asukkaiden elämänlaatua ja palvelutarjontaa. Tehtaat rakennuttivat myös kokonaisia asuinalueita, puistoja ja muita virkistyspaikkoja.

Valkeakosken yhteiskoulu
Valkeakosken yhteiskoulu perustettiin 1923. Aluksi koulu sai toimintaansa tärkeää tukea Yhtyneiltä Paperitehtailta. Vuonna 1943 yhtiö lahjoitti uudelle koulurakennukselle tontin kauppalan keskustasta. Yhtiö myös takasi lainan, tarjosi rakennusmateriaaleja ja hankki irtaimiston. Myöhemmin koulusta kasvoi 8-luokkainen yliopistoon johtava koulu. 

Valkeakoski
Tehtaan työntekijöiden asuinalue Valkeakoskella. Alueen maat omistava tehdas tuki työntekijöitään sotien jälkeen myymällä heille omakotitalotontteja markan muodolliseen kauppahintaan.

Valkeakosken urheilukenttäValkeakosken urheilukenttä rakennettiin Yhtyneiden Paperitehtaiden varoilla. Kenttä valmistui lopulliseen muotoonsa 1936, ja siellä pidettiin Yhtyneiden erittäin kovatasoisia yleisurheilukisoja. Juoksuradat poistettiin 1981, mutta kenttä toimii yhä jalkapallojoukkue Hakan kotikenttänä.

Tehdaspalokunnan näyttelijät harjoituksissa
Tehdaspalokunnan näyttelijät harjoituksissa.

Simpeleen kirkkoYhtyneiden Paperitehtaiden johto piti kirkkoa keskeisenä yhteiskunnan kulmakivenä. Tähän Simpeleen kirkkoon Yhtyneet lahjoitti vuonna 1962 taiteilija Mikko Vuorisen lasimaalaukset.

Yhtyneet PaperitehtaatTohtori H. Saarento ja terveyssisar Liisa Innilä neuvonta-aseman vastaanotolla. Yhtyneet Paperitehtaat panosti vahvasti terveydenhuoltoon, ja tehtaan sairaala toimi paikallisena sairaalana monilla tehdaspaikkakunnilla.

Hyvä kello kauas kuuluuValkeakoskella tehtaan oman kirjaston lukusaliin tilattiin useita sanomalehtiä. Kirjaston laaja kirjakokoelma palveli pääasiassa tehtaan työntekijöitä, mutta aineistoa lainasivat myös muut paikkakuntalaiset. Tehtaan kirjasto palveli valkeakoskelaisia yleisen kirjaston rinnalla aina 1970-luvun puoliväliin asti.

PyykkipäiväVielä 1940-luvulla emännät luottivat pyykkipäivinä käsinpesuun, pyykkilautaan ja lipeäkiveen. Ensimmäiset pyykinpesukoneet saapuivat Suomeen 1950-luvulla, ja aluksi ne olivat käsikäyttöisiä. Valkeakoskella tehtaan tarjoama yleinen pesutupa sähköineen ja vesijohtoineen oli tärkeä palvelu paikallisille. Koneellinen pyykinpesu oli valtava askel naisten vapaampaan ajankäyttöön. Muistetaanpa tämä seuraavana pyykkipäivänä!

Kaukaan Lyly.PNGTehtaiden vaikutus paikalliseen seuratoimintaan näkyy yhä.  Vuonna 1940 perustettu työpaikkaurheiluseura Kaukaan Lyly porskuttaa aktiivisesti Lappeenrannassa. Rekisteröity yhdistys edistää monin tavoin liikunta-, urheilu- ja virkistystoimintaa, jotka ylläpitävät jäsenten työ- ja toimintakykyä. Eri jaostoissa voi harrastaa esimerkiksi jalkapalloa, golfia, jääkiekkoa, keilaamista, soutua, ammuntaa, suunnistusta, jumppaa, kuntosaliliikuntaa, lentopalloa, salibandya, sulkapalloa tai tennistä.

Kaukaan Lyly Jukolan viestissä.PNGKaukaan Lyly Jukolan viestissä.

Oma koti kullan kallis

Sodan jälkeen Suomessa oli paljon perheitä, jotka tarvitsivat koteja. Sotavuosien jälkeen metsäteollisuusyhtiöt helpottivatkin työntekijöiden asuntopulaa.

Yhtiön lainoittamat omakotitalot rakennettiin 1940-luvulla ns. asevelitonteille, joita myytiin muodollisella yhden markan hinnalla. Tavoitteena oli työntekijöiden sitouttaminen ja omakotirakentamisen tukeminen.

MarkantonttiTässä rakennetaan taloja markan tonteille. Harjakatto on jo kohonnut.

 MarkantonttiMyös perheen pienimmät seurasivat rakentamisen etenemistä.

AntinniemiTässä kootaan taloelementtejä, joista rakennettiin Valkeakosken Antinniemen alueelle omakotitaloja. 

ValkeakoskiKaikki talot suunniteltiin samalla pohjalla ja julkisivut maalattiin yhtenäisesti, jotta saman kadun talot eivät ”riidelleet” keskenään.

ValkeakoskiSamannäköiset talot muodostivat tyylillisesti eheitä katuja.

 Valmiiden rintamamiestalojen idylliä.Valmiiden rintamamiestalojen idylliä.  Kotiäidit vaalivat puutarhojaan ja niistä järjestettiin kilpailuja jo 1930-luvulla. Kun uusia asuinalueita valmistui, pihojen määrä kasvoi ja kilpailukin sai uutta vauhtia.

Satokaudella poimittiin oman puutarhan antimet säilöön.