UPM mukana paahdeympäristöjen elvytyshankkeessa

(UPM, Valkeakoski, 23.9.2009) - Harjumetsien paahdeympäristöjen nykytila ja hoito -hankkeessa koottiin harjumetsien metsätaloutta ja suojelua edustava yhteistyöverkosto, jonka työnä tulee jatkossakin olemaan uhanalaistuneen harjulajiston pelastaminen.

Hankkeen aikana inventoitiin yhteensä noin 30 000 hehtaaria harjumetsää, joista suurin osa sijaitsee Natura 2000 -alueilla. Inventoinneissa pyrittiin löytämään ilmansuunnan ja topografian perusteella paahderinteitä, joilla vielä kasvaisi niille luonteenomaisia kasvilajeja, kuten kangasajuruohoa ja kissankäpälää, ja joiden tilaa voitaisiin parantaa hoitotoimin.

Hoitokohteiksi soveltuvien harjurinteiden yhteispinta-ala on noin 120 hehtaaria. Näistä vain pieni osa oli luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia ja ne olivat kooltaan pieniä, vain muutamasta neliömetristä kymmeniin aareihin. Lähes kaikki inventoinneissa löydetyt harjurinteet olivat pääosin umpeenkasvaneita ja niitä on lähitulevaisuudessa parannettava hoitotoimin.

”UPM:n oma harjuluontohanke käynnistyi 2003, ja sitä jatketaan yhä. Vuosina 2006-2008 harjuluontohanketta on toteutettu osana yhteistyöhanketta, joka on onnistunut hyvin. Hanke on esimerkki uudesta toimintatavasta monimuotoisuuden turvaamisessa METSO II –ohjelmassa ja laajemmin. Hankkeen toimenpiteet ovat myös integroitavissa metsätalouden puuntuotannolliseen toimintaan”, sanoo UPM Metsän ympäristöpäällikkö Timo Lehesvirta.

UPM toteuttaa omistamissaan metsissä kansainvälistä monimuotoisuusohjelmaa, jonka tavoitteena on turvata luonnon monimuotoisuus osana metsien kestävää käyttöä sekä edistää metsätalouden parhaita käytäntöjä. Ohjelma perustuu kuuteen luonnon monimuotoisuudelle tärkeään pääaiheeseen. Nämä ovat luontaiset puulajit, lahopuu, arvokkaat elinympäristöt, metsien rakenne, vesiekosysteemit ja luonnonmetsät.

UPM:n toteuttamia elinympäristökohtaisia hankkeita ovat harjuluontohankkeen lisäksi olleet mm. paloympäristöhanke, lehtohanke ja pienvesien kunnostushanke.

Harjumetsät ovat tärkeä osa suomalaista kulttuuri- ja luonnonmaisemaa. Rinteillä elää joukko niille erikoistuneita kasveja ja hyönteisiä. Ne sietävät hyvin kuivuutta ja ovat riippuvaisia runsaasta valosta ja lämmöstä. Tämä lajisto on viimeisten vuosikymmenten aikana joutunut ahdinkoon muun muassa metsäpalojen tehokkaan torjumisen ja yleisestä rehevöitymisestä aiheutuvan kasvillisuuden tihentymisen ja umpeenkasvun vuoksi.

Harjumetsien paahdeympäristöt -hankkeessa toteutettua yhteistyömallia ollaan vakiinnuttamassa käytännön luonnonsuojelun toiminnaksi myös muiden metsäelinympäristöjen hyväksi. Harjujen lajistollisesti merkittävät paahderinteet ja -kankaat ovat METSO 2008-2016 -toimintaohjelmaan sisältyviä mahdollisia luonnonhoitokohteita.

Suomen ympäristökeskuksen lisäksi hankkeessa ovat olleet mukana Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, kymmenen metsäkeskusta, Metsähallituksen Metsätalous ja Luontopalvelut, UPM sekä Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitos. Käytännön työhön tuli mukaan myös suuri määrä yksityisiä metsänomistajia, jotka kokivat tärkeäksi uhanalaistuneen harjulajiston auttamisen.

Julkaisuun Harjumetsien paahdeympäristöt - nykytila ja hoito on koottu hankkeen tulokset ja tärkeimmät kehittämistarpeet harjumetsien luonnonhoidossa. Se löytyy ympäristöhallinnon sivuilta www.ymparisto.fi/julkaisut

Lisätietoja:
Ympäristöpäällikkö Timo Lehesvirta, UPM Metsä, puh. 020 416 3794